|
Nimi: Thalassa von Devoto Rotu: Trakehner Sukupuoli: Tamma Syntynyt: 27.05.2006 Väri: Mustanruunikko, pt Säkäkorkeus: 166 cm Painotus: Esteratsastus Kasvattaja: Devoto, Eleftheria Omistaja: Eleftheria |
© Sallis Lindqvist Koulutustaso: - Ko He A - Re 160 cm - Me 130 cm - Kilpailukalenteri |
Suon hilpeän hirnahduksen ja harjan heilautuksen tervehdyksenä sille, joka tulee noutamaan minua tarhasta. Hän luulee tehtävän olevan helppo. Ehei, nyt tuo kyllä erehtyi! Metkut pitävät mielen virkeänä. Laukkaan tarhan toiseen päähän niin nopsasti, kuin vain voin, aivan hänen nenänsä edestä ja teeskentelen, että äskeistä ei ollut ollut tapahtunut ja etten noutajaani ole huomannutkaan. Takaisin minua ei kovin helposti saa, ellei hän varustautunut kourallisella namupaloja. Niiden tähden menen ihmisen luo kiltisti ja annan hänen napsauttaa riimunnarun kiinni samalla, kun hamuilen herkkuja. Osaan kulkea nätisti vierellä, kun minua talutetaan. En suinkaan laiskasti, sillä satun joskus yllättämään taluttajan ryntäämällä eteenpäin tuntemattomasta syystä.
Minulla onkin vilkas persoona ja jo varsana olin tämän tallin nuorista se ykkönen. Olin tuolloin melkoinen rasavilli. Isottelin aikuisille hevosille ja yritin jopa paimentaa emääni, mutta hän pisti minut kuriin hyvin nopeasti. Käytöstapani olivat kuitenkin mitä olivat, ärhentelin kaikille ja en mielestäni ehtinyt olemaan ihmisten käsittelyssä, koska minulla oli suunnaton kiire leikkimään. Olen edelleenkin vilkas, mutta omaan hyviä käytöstapoja. Silti vähän komennan ihmistä, mutta pikemminkin se on opastusta.
Suosittelisin hoitajaa olemaan valppaana seurassani, varsinkin jos laittaa minua ratsastusta varten kuntoon. Aina ei tiedä, millä tuulella minä olen. Joskus en viitsi välittää mistään ja en tutki edes taskuja namujen varalta, joskus taas en malta olla paikoillani ja olen kuin mikäkin liikkuva katastrofi. Harjaaminen tuntuu minusta oikein mukavalta, mutta sualla hierominen on ylivoimaisesti parempaa! Nautin siitä silmät kiinni ja välillä vain vaihdan painoani jalalta toiselle. Sen kummemmin en liiku, ellen vähän opasta toista. Eli töytäisen ihmistä turvallani. Siitä harjaajani saa luvan päätellä korjaavansa harjaustyyliään tai harjata aivan toisesta kohdasta. Jos minua ei vieläkään miellytä, napsaisen vähän häntä. Yleensä tämän jälkeen minua torutaan ja sanotaan, että ei saa näykkiä. Siitä otan kyllä vähän nokkiini, sillä minähän vain neuvoin... Jalkojen nostelu ei ole ongelma. Olen aika välinpitämätön koko toimituksen ajan ja ihmiset saavat olla mielissään kun saavat tehdä edes sen 'rauhassa'. Joskus minua saa pyytää toisen kerran nostamaan jalkaa, sillä järjenjuoksuni on luultavasti hidastunut, kun tuijotan käytävälle ja en ole sen lomassa huomannut taivuttaa koipeani.
Kun karsinassani ollut ihminen häipyy jonnekin, luultavasti hakemaan varusteita, ja jättää oven hieman raolleen luullen, etten minä voi minnekään karata. En niin, sillä olen kiinni riimunnarussa, mutta pyrin kaikesta huolimatta käytävälle. Jos rako on turvan mentävä, niin avaan oven päälläni, ja pian olenkin puoliksi käytävällä katselemassa muiden arkea. Kun ihminen vihdoin saapuu takaisin varusteineen, niin hänelle tulee suunnaton kiire saada minut takaisin karsinaan. Isältä olen oppinut yhden jekun. Tykkään napata tyypeiltä hatun päästä, jos he omaavat sellaisen. Sitten yritän pitää saaliini kaukana käsistä voittamattoman elkein. Olen kuitenkin niin reilu, että melko pian palautan päähineen omistajalleen. Kun taas emäni tavoin inhoan satulaa. Tarkemmin sanottuna sitä vyötä, joka kiristetään aina epämiellyttävän tiukalle. Harvoin kuitenkin yritän väistää satulan alta pois. Yleisimpiin jekkuihin kuuluu harhauttaminen. Lasken pääni alas, jotta suitset voisi laittaa helpommin päähäni, mutta kiskaisenkin pääni äkkiä sivulle. Jos temppu onnistuu, olen tietenkin taas hyvin tyytyväinen itseeni, mutta yhä harvemmin saan tästä iloita, sillä tallin vakituinen väki on jo oppinut metkuni.
Olen muuten melkoinen estetykki. Olen ylpeä taidoistani ja joskus satun diivailemaan kentällä ja kisapaikalla, varsinkin lämmittelyalueella. Minun pitää olla huomion keskipiste. Näin ajattelen, kun on paljon ihmisiä ympärillä, sattui aika ja paikka olemaan mikä tahansa. Kisoissa olen varma ja aikamoinen viilipytty. Harva asia pelottaa, mutta varsana opin ottamaan niistä selvää, niin johan on mieli taas rauhallinen, kun ei mikään säpsäytä. En osaa edes stressata turhaan. Minähän pidän kilpailemisesta, joten siitä pitää ottaa kaikki ilo irti. Trailerikaan ei saa mieltäni maahan. Suhtaudun siihen yhtä välinpitämättömästi, kuin kavioiden puhdistukseen. Voisin sanoa jopa olevani esimerkillinen muille, miten trailerin kanssa ollaan.
En muuten suo ratsastajalle kovin paljon aikaa nousta satulaan. Siksi näykkäisen polvesta tai otan varaslähdön ja löntystän hieman eteenpäin, jos kestää liian kauan. En oikein edes pidä siitä, että kyljessäni puuhastellaan pitkään vain yksi jalka jalustimessa. Odotan vain, että ratsastaja pyytää minua liikkeelle ja voisimme aloittaa hommat. Olen herkkä ja sopivasti energinen. Nämä on varmasti peritty vanhemmilta. Kehuja kuulen monesta suunnasta, mutta palautteen joukkoon mahtuun myös haukkuja oudoista tempuistani, jotka ovat olleet yhtä yllättäviä, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Esteet ovat rakkauteni ja intohimoni! Sen varmaan kaikki tietävätkin jo. Vaikka koulua osaankin aika hyvin, niin en jaksa vääntää kenttää ympäri erilaisia liikkeitä tehden koko ajan. Silloin tällöin kun koulua treenataan, niin tottelenkin hyvin. Kuitenkaan minusta ei saa 'automaattia' missään, eikä milloinkaan. Oletan ratsastajani olevan ajan tasalla ja antaen apuja, joita sitten noudatan parhaani mukaan. Esteille taas antaudun sydämestäni asti. En tarvitse kovin kokenutta ratsastajaa, mutta olisi suotavaa, jos tämä sitten osaa odottaa yllätyksiä. En lähde ikinä viemään, joten ei kannata pelätä ratsastajan puolesta. Vahdin aina, että ihminen pysyy selässäni, enkä osaa hypätä estettä, jos sitä seikkaa epäröin liiaksi. Kovin taidoton selässäni hytkyvä ihminen saa keskittymiseni hieman herpaantumaan... Pienet esteet, tai matalat ristikot eivät aina niin innosta, jolloin alan hiukan kiukuttelemaan, koska olisinkin halunnut haastetta. Aluksi minua saa monta kertaa ohjata esteelle, sillä ruukaan kiertää sen tai kieltää. Jos ratsastaja saa tahtonsa läpi, niin kyllä minä hyppään minkä tahansa esteen yli. Hän näytti minulle kuka on pomo, joten hänen tahtoaan kunnioitetaan. Mutta aivan omaa liioitteluani hyppään kaksi kertaa suuremman loikan, kuin olisi tarvinnut. Myönnän olevani itsepäinen, ainakin aluksi, mutta kunhan minua komentaa tarpeeksi paljon niin osaan toki totellakin.
| i. Rodney Calibor KTK-III | ii. Rodney Roch evm | iii. Rodney Mix evm |
| iie. Georgina evm | ||
| ie. Misslie evm | iei. Express Star evm | |
| iee. Queen of Diamonds evm | ||
| e. Hadassah † | ei. AB Hannibal evm | eii. Abd-Allah evm |
| eie. Basima evm | ||
| ee. Ayishah evm | eei. Jathibiyya evm | |
| eee. Djamila evm |