Kuvat by Kati Ketonen

¬ rp-ori Sidgar A
synt. 17.09.2006
emä: Areten Osiris

HAWK FR

Harri potkii karsinansa ovea kärsimättömänä, se ei millään tahtoisi ja jaksaisi seistä sisällä. Riennän karsinalle ja avaan oven, mutta joudun sulkemaan sen heti ponin hampaiden kalahtaessa ilkeästi karsinan kaltereihin. Tuijotan hetken oria, joka katselee minua uteliaasti ja selvästi vahingoniloisena. Kohta avaan oven uudestaan, tällä kertaa hitaasti ja varovasti. Ori tulee heti työntämään turpaansa oven rakoon, mutta en päästä oria ulos, vaikka se selvästi haluaisikin. Sen sijaan tartun pojan riimuun napakalla otteella ja pyydän sitten Harria takaisinpäin ryntäistä työntämällä. Ensin se yrittää näykätä, mutta olen varautunut tähän ja pidän vain napakasti riimusta kiinni niin ettei ori yletä minuun. Hetken ori näyttää ärsyyntyneeltä ja vähän hämmentyneeltäkin, eikä edes varmaan tajua peruuttavansa minun käskiessäni. Napsautan pikaisesti riimunnarun orin riimuun ja avaan karsinan oven auki. Harri meinaa heti loikata ulos karsinasta, mutta hätistän sen riimunnarua apunani käyttäen takaisin. Ori perääntyy tyytymättömänä ja nostelee jalkojaan ja kuopii lattiaa etukaviollaan. Nyt pyydän Harria kevyellä maiskautuksella eteenpäin, ja se meinaakin heti jyrätä päälleni. Nykäisen riimunnarusta kerran napakasti, ja Harri jää seisomaan paikalleen pää ylhäällä, koko vartalo jännittyneenä ja naama tyytymättömissä rypyissä. Naurahdan orille, sen temppuilu tuntuu suorastaan hauskalta kun tiedän ettei ori oikeasti tekisi mitään pahaa, kunhan esittää. Lähden taas liikkeelle, ja jälleen Harri meinaa talsia ylitseni. Pidätän riimunnarusta ja käännän orin seinää päin, jolloin sen on pakko pysähtyä. Kiinnitän Harrin keskelle käytävää molemmin puolin ja haen sen harjalaatikon. Ori kuopii tyytymättömänä lattiaa ja viskelee päätään, mutta komennan sitä vain rauhoittumaan ja aloitan harjaamisen. Kun harjaan Harria mahan alta, se yrittää näykkäistä minua, mutta osaan pysyä poissa sen hampaiden ulottuvilta. Päätään Harri ei tahtoisi mitenkään antaa minun harjata, vaan nostaa päänsä niin ylös kuin pystyy heti kun tajuaa että yritän päätä harjata. Rauhallisesti ja varmasti kuitenkin pyydän Harria laskemaan päätään, ja lopulta sekin on harjattu. Kavioiden nosto on Harrista myöskin inhottavaa, se ei millään tahtoisi nostaa kavioitaan, ja lopulta kun se ne nostaa, se nojaa minuun oikein kunnolla. Kun vihdoin ja viimein olen saanut kaviotkin putsattua, katsoo Harri minua huvittuneena. Jotenkin en vain ymmärrä sen huumorintajua.

Harjauksen jälkeen aloitan Harrin satuloinnin. Ensin Harri yrittää väistää satulaa vähän, mutta kun komennan sitä reippaasti, se asettuu aloilleen ja saan satulan ilman ongelmia sen selkään, eikä se myöskään pullistele ollenkaan. Seuraavaksi haen suitset. Heti kun Harri näkee ne, se alkaa stepata paikallaan ja sen silmät kirkastuvat. Se avaa heti suunsa kuolaimille, mutta yrittää kuitenkin vähän nostaa päätään etten saisi suitsia ihan helpolla päähän, joskin pian se luovuttaa kun tajuaa että pääsee nopeammin ulos kun antaa laittaa suitset. Suojia laittaessani Harri ensin meinaa vain nostella jalkojaan, mutta tajuaa kohta lopettaa kun kärsivällisenä odottelen että se rauhoittuu.

Talutan Harrin kentälle. Se loikkii ja tepastelee koko matkan malttamattomana, ja hirnuu muille hevosille innoissaan. Välillä meinaan lentää kunnolla turvalleni orin kanssa, mutta jotenkin saan sen hallittua ja talutettua kentälle. Siellä pysäytän Harrin keskihalkaisijalle, ja se alkaa heti pyöriä ympäriinsä innoissaan. Nykäisen ohjasta kerran kunnolla, ja ori malttaa rauhoittua siksi aikaa että saan jalustimet alas ja mahavyön kireälle. Joudun kuitenkin loikkaamaan orin selkään sen pyöriessä ympärilleni, ja heti kun pääsen satulaan, ori olisi jo menossa uraa kohti. Pidätän sitä kuitenkin reippaasti ohjilla ja istunnalla, ja ori nostaakin yhtäkkiä päänsä ylös ja alkaa peruuttaa. En meinaa saada sitä enää millään eteenpäin, vaikka käytänkin painoani ja pohkeitani kunnolla. Kunnon maiskautuksen jälkeen ori kuitenkin jatkaa eteenpäin uralle. Alkukäyntien aikana Harri alkaa pikkuhiljaa rentoutua, se kävelee todella energisesti ja matkaa voittavin askelin eteenpäin. Välillä se jää tuijottamaan pusikkoon josta kuuluu kahahduksia silloin tällöin, mutta ei onneksi ala loikkia mihinkään. Kohta otan ohjat tuntumalle, ja heti Harri nostaa päänsä ylös ja alkaa nostella jalkojaan kunnolla. Pyydän orin raviin reippaalla pohkeiden painalluksella, ja ori heittää pienen pukin ja siirtyy vasta sen jälkeen raviin. Ravi on hätäistä ja aivan liian nopeaa, joten pidätän Harria ohjilla ja istunnalla. Harri malttaa hidastaa, nyt oikein nätistikin kun käytin aivan hiuksenhienoja apuja. Teemme voltteja ja ympyröitä mukavan letkeässä ravissa, ja Harri taipuu ja asettuu kunnolla, se selvästi tykkää työskennellä ratsastajan kanssa, vaikka hoitaessa koetteleekin ihmisiä. Teemme käynti-ravi-siirtymiä, ja kun opin käyttämään todella pieniä apuja, alkaa yhteistyömme sujua jo oikein hyvin. Pohkeenväistö sujuu ravissa hyvin, Harri keskittyy kunnolla ja tekee parhaansa. Temponlisäykset menevät turhankin reippaiksi aina välillä, mutta kun pidän kädet tasaisina ja painon takana niin Harri menee kyllä hienosti ja ilman hätäilyä.

Pyydän Harria laukkaan, ja se ottaakin oikein kunnon loikan ja lähtee painelemaan kauheaa kyytiä eteenpäin. Hädissäni nykäisen ohjista terävästi, ja meinaan tupsahtaa Harrin kaulan yli maahan kun se pysähtyy äkkinäisesti. Istun takaisin satulaan ja pyydän oikein pienillä pohjeavuilla Harria raviin. Ravi lähteekin kauniisti, ja kohta pyydän uudestaan laukkaa, joskin nyt valmistelen laukan paremmin ja annan vain pienet avut. Lisäksi olen heti varautunut ottamaan istunnalla ja ohjilla vauhtia takaisin niin ettei Harri enää pääsekään ampaisemaan aivan vallattomaan vauhtiin. Nyt ori kulkeekin kauniisti muodossa, energisesti ja ponnekkaasti se laukkaa eteenpäin, hyvin alleen polkien. Laukka on tasaista ja askel pitkä. Teemme ympyröitä laukassa, ja jälleen minun täytyy vain kertoa mitä tehdään, Harri huolehtii lopusta. Laukka pyörii hyvin eikä minulla nyt ole mitään ongelmia vauhdin kanssa.

Kentän pitkälle sivulle on pystytetty noin metrin korkuinen pysty ja vähän pienempi okseri, ja päätänkin hypätä vähän. Käännän Harrin ensin pystylle, jolloin Harri selvästi innostuu. Sen laukka nopeutuu, pää nousee ylemmäs arvioimaan ponnistuskohtaa ja esteen korkeutta, korvatkin nousevat pystyyn. Pidätän Harria voimakkaasti istunnalla ja ohjilla, vähän ennen estettä tosin annan Harrin hoitaa hyppäämisen ja itse pyrin vain pysymään kyydissä. Harri leiskauttaakin kunnon loikan pystyn yli, ja vielä pienen pukin esteen jälkeen. Hillitsen Harria reippaasti ja käännän sen okserille. Annan taas Harrin hoitaa hypyn, ja kohta olemmekin jo menneet vauhdikkaasti esteen toiselle puolelle. Käännän orin tiukasti vasempaan pystylle, ja se kääntyykin salamannopeasti, ja ilman pienintäkään epäröintiä loikkaa pystyn todella pienestä kulmasta. Annan Harrin laukata kunnolla pari ympyrää ennen kuin hidastan sen raviin. Harri aivan puhkuu intoa, ja meinaa koko ajan loikata laukkaan. Päätän siis lähteä purkamaan Harrin energioita vielä maastoesteradalle.

Käännän Harrin tallin kulmalta lähtevälle pikkutielle, ja Harri ravaa reippaasti ja itsevarmasti eteenpäin, välillä tosin vähän luonnoneläinten elämöintiä säpsähdellen. Kohta saavumme esteradalle, ja nyt Harri keskittyy vain esteisiin. Ylitämme reippaassa mutta kuitenkin hallitussa laukassa esteen toisensa jälkeen, edes portaat tai vesiesteet eivät tuota Harrille ongelmia, se keskittyy äärettömän hyvin ja asettelee jalkansa aina tarkasti. Kohta kuitenkin katson parhaaksi lähteä kotiinpäin, alkaa jo hämärtää. Harri ei vielä millään haluaisi lopettaa ja säikähtääkin muutamaa näkymätöntä mörköä loikkaamalla kunnolla sivulle, mutta minä istun rauhallisena satulassa ja kohta tyyneyteni tarttuu Harriinkin, joka rauhoittuu kävelemään rauhassa kotiinpäin. ^{© Amar}