Virallinen nimi: SLY Persoonallinen
Kutsumanimi: Erkki
Synt: 08.09.2004 FIN / Sleysu
Rotu: suomenhevonen
Sukupuoli: ori
Säkäkorkeus: 158cm
Rek.nro: ei vielä rekisterissä
Koulutustaso: ko: VaB, re: 120cm, me: 120cm
Painotus: monipainotteinen
Kasvattaja: Sleysu
Omistaja: Marjametsä
Kilpailukalenteri
Luonne:
Hörr! Kuten varmaan huomasittekin, olette tulleet varmasti aivan tarkoituksella sivuilleni. Sen vuoksi joudutte nyt kestämään, tai no, mitäs kestämistä siinä onkaan, oman sepostukseni luonteestani. Olen sitä mieltä, että nuo pöhköt olisivat kuitenkin laittaneet sekaan jotain omaa moskaansa, että päätin kirjoittaa tämän kohdan sivuistani aivan itse. Olen omasta mielestäni hyvin herrasmiesmäinen ori, mutta toki joskus innostun hieman liikaakin, tekemään kaikkea hölmöä. Mutta ihan totta, uskokaa tai älkää, en voi asialle yhtikäs mitään! Asiasta toiseen. Ratsastaessa olen mitä mukavin, liikun sulavasti [tai no ainakin yritän, muttakun ne perunasäkit eivät osaa istua oikein niin vaikeahan siinä on vängertää!] ratsastajani alla. Välillä tosin pelkästä ilosta tai kyllästymisestä saattaa tulla pienen pieni, taikka sitten suuren suuri takapuolen nostatus, tuotakin asiaa nuo kaksijalkaiset kutsuvat pukiksi. Ja pah, sanon minä. Minä en ole säikky, enkä sen puoleen kyllä esitäkkään säikkyä. Silloinhan ne saattaisivat tehdä vaikka mitä, potkia, en edes kykene kuvittelemaan mitä kaikkea siitäkin tulisi. Olen MAHTIPONTINEN esteratsu, tätä parempaa ponnistajaa saatte maan päältä, sekä altakin hakea! Eläinlääkäriä en pelkää, olenhan peloton hurmuri. Kengittäjän kanssa menetän joskus hermoni, mutta siitäkin selvitään aina.
Niinkuin jo kerroin, olen oikein varma ja rauhallinen kaveri hoitaa. Mutta pienistä lapsista en tykkää, en sitten alkuunsakaan. Niille olen aina samanlainen kurttunaama, ja yleensä tyydyn vain näyttelemään hampaitani, mutta olen minä suutuksissani kovaakin purrut. nekun niin rääkyvät ja ärsyttävät joka tilanteessa! Harjaamisesta nautin oikeiden kaksijalkaisten käsissä mahtavasti. Se saa lihakseni rentoutumaan ja melkein siinä hytäkässä jalatkin sulavat alta pois.. mutta HEI! nythän tämä menee liiaksi pehmoiluksi. Niin harjaamisesta vielä. Kyllä minä sitten osaan oikea kovanaamakin olla, eikä silloin naurata. Silloin saan kenet tahansa häädettyä karsinastani, mutta aina ne palaavat, mukanaan sellaiset rimpsut, että voisi luulla että lähtevät telttaretkelle! Silloin osaan katsoa niin suloisesti, etteivät kyllä yksikään kaksijalkainen minua huonosta käytöksestäni viitsisi rangaista. Taluttaessa käyttäydyn niinkuin herrasmiehen kuuluukin, röyhistelen rintaani ja kopistelen rehevästi, ja samalla hirnun niin lujaa, että varmasti koko suomi sen kuulee. Yhtä asiaa en vain älyä. Olen oppinut, että se ketju laitetaan aina suuhun kun taluttamaan lähdetään, mutta en ikinä nää sitä muilla hevosilla. Onkohan silmissäni sitten jotain vikaa? no, joka tapauksessa, olen siis naisten lempipoju. Tarhassani kierrän aina ympyrää yrittäen tähyillä mahdollisia tammoja, ainahan niitä ei silti näy. Onneksi se ei sitten ole maailman loppu. Sadetta inhoan. Olisin kaikista mieluiten sisällä kuuntelemassa sateen rapinaa, kuin ulkona kastumassa satojen pienien ja märkien vesipisaroiden ripahdellessa niskaani. Eläinlääkärit kehuvat minua usein mallipotilaaksi, vaikka voin paljastaa teille totuuden. Aina, kun eläinlääkäri tulee, mietin tammoja, kesäistä laidunta, ja kaikkea mukavaa, niin ettei minua satu, kun ne tekevät milloin mitäkin. Kengittäjän kanssa meillä on aina pientä välien selvittelyä, en nimittäis yhtään tykkää pitää niin kauaa jalkaani ylhäällä, ja usein riuhdonkin topakasti niitä pois. Tähän mennessä olen joutunut aina antamaan periksi, mutta niin ei tule vastedes tapahtumaan! Uittamisesta pidän, vaikka vedestä en pidäkkään. Silloin kaikki ovat aina niin iloisia, että vesi unohtuu aina ja kun olen märkä, innostun aina vain lisää!
Kun minun selkääni ensimmäisen kerran hyppäsi joku jännittynyt kaksijalkainen, olin jo tarpeeksi vanha kestämään sen kuin mies. Seisoin hievahtamatta paikallani kun minulle syötettiin leipää ja kehuttiin. Ajattelin, että tähänhän voisi vaikka tottuakin. Mutta joka kerta minulta vain vaadittiin enemmän ja enemmän. Opin ansaitsemaan elantoni olemalla urhea pieni suuri mies, ja kestämällä haasteet. Yksi asia, josta en niinkään välitä erikoisemmin, on kuumilla kesäpäivillä työskentely. Niissä kun aina hikeentyy, ja sitten saa kiitokseksi taputukset ja ehkä jopa yhden porkkanan. Silloin tulee usein mieleen, että meillekin pitäisi maksaa suurempaa palkkaa! Toimin kuitenkin ratsuna säällä kuin säällä parhaani mukaan, menen kaula kaarella ja oikein näyttävän näköisesti. Kaksijalkaiset kutsuvat minua usein ylistävillä asioilla kuten "pilvillä tanssija" ja "ratsujen kuningas". Tästä vain terästäydyn ja noudatan käskyjä parhaani mukaan. Se paha tapa minulla kuitenkin on, että jos joku kaksijalkainen tekee jotain väärin, tai en ymmärrä jotain käskyä, hermostun, ja nostan perääni hyvinkin topakasti ilmaan. Esteitä tykkään pomppia todella kovasti! Pyrin aina silloinkin btekemään kaiken loistavasti, ja nostan jalkani niin korkealle ilmaan kuin suinkin vain pystyn. Urani aikana ei yhtäkään kieltäytymistä ole nähty, vaan aina olen jaksanut yrittää. Tykkään myös mennä suhteellisen lujaa, joten minussa on aika paljon pidäteltävää. Kuitenkin olen pomminvarma ratsu kokeneemmille ratsastajille niin esteillä kuin koulussakin, ainakin näin ajattelen itse. Maastoillessa minusta tulee usein ajatteleva aikapommi. Meinaan aina mennä vähän liiankin lujaa, ja siitäkös eivät ratsastajani tykkää! Maastoillessa minulla on aina jotkut ihme-kapistukset suussa, jotka ovat kivuliaammat jos yritän mennä liian lujaa. Yleensä pukittelenkin aika rajusti maastossa, ja varmaankin juuri rajuuteni takia useimmat eivät selkääni uskaltaudu maastossa! Tykkään vain niin paljon mennä lujaa, ja lempipuuhaani on maastoesteet. niitä on aina niin kivaa ja erilaista hyppiä! Sitten taas toisaalta, kerran säikähdin pahasti maastossa, joku kamalan iso eläin meni pusikossa. Silloin tein suuren täyskaarrin ja lähdin pikemmittä puheitta kotia kohti! Sen jälkeen en ole maastossa säikkynyt! Nyt on pakko lopettaa tämä satuilu, lähdemme nimittäin treenaamaan! Toiseen kertaan, morjens!
Sukutaulu:
Kuvagalleria:
Kuvista kiitokset Karkki K.lle
Astutukset:
-
Jälkeläiset:
Aan Vauhtihirmu (emä: Auroran Vauhditar)
Höpinän Pelimies (emä: CTW Ainokainen)
Ikiliikkuja PF (emä: C.C Haihtuva Helmi)
Raadelman Yökyöpeli (emä: Silmukan Lyyli)
SS Kullankaivaja (emä: Lahja-Toive)
Kuvien © Karkki K.
Tekstien © Mimi K.
Luonteen © Pilkku.
| |